Meillä ei ole mikroaaltouunia. Ei ole koskaan ollut, eikä varmaan tule olemaankaan. Ai miksei? En minä vaan tiedä. Ei vaan ole tullut hankittua.

Onhan se näppärä väline, mutta on vallannut vähän liikaa alaa nykyruoanlaitossa. Välillä onkin mieleen noussut kysymys, joka oikeastaan juontui tähän kirjoitukseenkin: Pärjääkö nykyihminen enää ilman Mikroaaltouunia?

Voisin jopa väittää, että yksi suurin yksittäinen vaikuttaja ruoanlaitossa vallitsevaan uusavuttomuuteen on nimenomaan mikroaaltouuni. Kaupasta saa ostettua eri nimisiä, mutta samalta maistuvia valmisruokia, jotka on helppo tyrkätä mikroon ja kahden minuutin päästä on ruoka lämmintä. Helppoa, mutta onko se sittenkään kovin fiksua. Monen ihmisen viikon ruokalista koostuukin näistä valmiseineksistä, joissa salaatteja ei tunneta. Välipaloiksi vedetään sitten pizzoja ja hampurilaisia. Terveellisiä?

Vedotaan kiireeseen ja jotkut jopa kehuvat sillä, etteivät osaa tehdä ruokaa. Kuinkahan moni yksin asuva valmistaa itselleen lämpimän ruoan edes kolme kertaa viikossa?

Mikroaaltouuni on muuttanut monissa perheissä myös syömiskäyttäytymistäkin negatiivisempaan suuntaan. Kukin syö silloin kun ehtii, eikä yhteisiä ruoka-aikoja enää noudateta. Onhan ruokailu myös sosiaalinen tapahtuma ja monesti myös ainoa hetki, jolloin on mahdollista saada koko perhe yhtäaikaa koolle. Ehkä se ei ole nykyihmisille enää niin kovin tärkeätä. Kaikilla kun on niin kova kiire, liikaa tekemistä ja koko ajan pitäisi olla jossain muualla. Tingitään sitten syömisestä ja perheen yhteisestä ajasta.

Haastakaa itsenne elämään kuukausi ilman mikroaaltouunia. Onnistuuko?