Pari viikkoa sitten Helsingin olympiastadionilla esiintyi 58-vuotias ukko 44 000:lle katsojalle ja rokkasi koko porukan lehtienkin mukaan niin sanotusti polvilleen. Itsekin olin paikalla toteamassa tuon keikan hurmoksen, enkä ole vieläkään siitä täysin toipunut. Useita isoja keikkoja stadionilla nähneenä koin nyt ensi kertaa konkreettisesti kuinka se todella tapahtuu, kun esiintyjä niin sanotusti ottaa yleisönsä ja tekee sillä lähes mitä haluaa. Heppu vetäisi reilun kolmen tunnin pituisen keikan, johon sisältyi 31 biisiä. Paljon jäi silti suosikkibiisejä kuulematta, mutta siitä huolimatta sain keikalta sen mitä odotinkin: Upean kolmituntisen shown, jonka aikana ei ehtinyt pitkästymään.

Kyseessä oli tietysti Bruce Springsteen E Street Bandeineen, jonka ensimmäinen levy julkaistiin jo vuonna 1973, eli 35 vuotta sitten. Ensimmäiset levyt eivät vielä johtaneet megasuosioon Euroopassa, vaan sitä jouduttiin odottelemaan 80-luvun alkupuolelle saakka, jolloin julkaistiin levyt River ja Born In The USA. Ensin mainittu oli jo kovaa valuuttaa Ruotsissakin, mutta jälkimmäinen räjäytti pommin meillä täällä Suomessakin. Siitä lähtien mies on lukeutunut rock'n'rollin raskaaseen sarjaan, eikä kukaan voi kieltää hänen meriittejään musiikkimaailmassa.

Vuosi vuoden ja kiertue kiertueen jälkeen täyttävät suurimmatkin stadionit ja vielä jää porukkaa ulkopuolellekin. Esimerkiksi Ruotsissa, missä Springsteen on käynyt useita kertoja, hänen viimeisiin kahteen konserttiinsa myytiin 100 000 lippua yhden aamupäivän aikana. Viimeisimmät Euroopan keikat heitettiin Espanjan San Sebastianissa, Madridissa ja vielä Barcelonassa kaksi keikkaa. Pelkästään Barcelonan keikoilla yleisöä oli yhteensä noin 200 000. Hurjia lukuja.

Mutta mihin ihmeeseen perustuu Bruce Springsteenin suosio. Mies on hyvin erilainen rock-tähti mihin yleensä on totuttu. Oikeastaan hän ei ole rock-tähti ollenkaan. Hän ei ole koskaan rypenyt skandaaleissa eikä lehtien otsikoissa. Tietysti jos ei musiikkilehtiä lasketa. Huumeita hän ei käytä ja alkoholin käyttökin taitaa rajoittua pariin olueeseen silloin tällöin. Naisten kanssakaan mies ei ole koskaan pelehtinyt, niin kuin kunnon rokkarin kuuluisi. Hän vain soittaa kitaraa, laulaa ja pitää hauskaa bändinsä ja yleisönsä kanssa. Bruce tuntuu hyvin tavalliselta kaverilta, jollaisia hänen omilla keikoillaan varmasti seisoo hänen oman yleisönsä joukossa useita. Aikanaanhan Amerikoissa puhuttiinkin, että Bruce on ihan tavallinen kundi, joka kiertelee aina välillä bändinsä kanssa ympäri maailmaa. Kotiin palattuaan hän laittaa taas aamuksi kellon soittamaan ja menee aamulla autotehtaaseen töihin. Ihan niin kuin kaikki muutkin.

Niin - ja vielä. Brucehan tekee loistavia biisejä joiden sanoituksiin kannattaa tutustua. Laulut eivät ole niitä iänikuisia viina, laulu, naiset ja huumeet biisejä, vaan Springsteen kertoo biiseissään monenlaisia tarinoita ihmisistä ja kohtaloista. Itse olen jäänyt niihin täysin koukkuun. Kuunnelkaapa vaikka River-biisin tarina. Kaivakaa biisi esimerkiksi Youtubesta ja sanat vaikka Pomon omilta sivuilta ja seuratkaa biisin mukana. Se on aika riipaiseva.