Kyllä on asiat huonosti. Vaimo ja lapset lähtivät viikoksi mummolaan ja jättivät minut yksin kotiin. Voi voi! Veivät vielä autonkin menessää, ettei tarvitse olla edes ajokunnossa viikkoon. No, ehkä en nyt kuitenkaan ryyppää ja rällää koko viikkoa, vaikka tätä kirjoittelenkin lonkeron voimalla. Pari päivää saattaa kyllä hyvinkin mennä, mutta So What! Ei tarvitse ajattella lasten iltapesuja ei nukkumaanmenoaikaa eikä juuri mitään muutakaan.

Ei tähän juttuun mitään sen kummempaa dramatiikkaa sisälly, jos joku sitä kerkesi ajattelemaan. Tämä on lomaa parhaimmillaan meille kaikille. Vaimo haluaa nähdä sukulaisiaan, joita minä en edes tunne. Lisäksi lapset saavat olla mummulassa maaseudulla, missä tekeminen ei tunnetusti lopu kesken. Itse olen, maalaislähtöisyydestäni huolimatta, kaupunkirotta joka viihtyy yksin kotona. Tämä on parasta perheterapiaa meille kaikille.

Ai mitäkö olen tänään tehnyt? Enpä juuri mitään. Ilta meni leppoisasti oleskellessa, musiikkia kuunnellessa ja jalkapalloa katsellessa. Tälläkin hetkellä stereoiden volyymitaso liikkuu niissä svääreissä, että muiden kotona ollessa se ei olisi edes mahdollista. Led Zeppelini Whole Lotta Love tärähti juuri ämyreistä ja samalla hetkellä huomasin, että lonkerotölkkini on tyhjä...